| Dnro 
            1979/03   273 
                          
            PEKKA KETTUSEN ERORAHA-ASIA   Aikaisemmat     
            Kaupunginhallitus 7.7.2008/270 käsittelyt (Asian valmistelija 
            Anja Lehtonen, 
            puh. 624 268)   Hämeenlinnan hallinto-oikeus on 27.6.2008 
            antamallaan päätöksellä kumonnut Jyväskylän 
            kaupunginvaltuuston 15.1.2007 § 11 tekemän päätöksen 
            siitä, ettei kaupunki peri takaisin entiselle kaupunginjohtajalle 
            Pekka Kettuselle maksettua erorahaa.   Päätösliite: -          
            Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 
            27.6.2008 no 08/0413/3   Kaupunginjohtaja 
            Anderssonin ehdotus   Kaupunginhallitus merkitsee hallinto-oikeuden 
            päätöksen tiedoksi ja päättää asian 
            jatkovalmistelusta.   ---   Kokous keskeytettiin kello 12.20–12.45 väliseksi 
            ajaksi. Keskeytyksen aikana kaupunginjohtaja Markku Andersson ja kaupunginlakimies 
            Annaliisa Lehtinen selostivat asiaa.   Kokousta jatkettaessa kaupunginjohtaja Andersson 
            muutti ehdotuksensa kuulumaan seuraavasti:   Kaupunginhallitus merkitsee tiedoksi hallinto-oikeuden 
            päätöksen 27.6.2008.    Kaupunginhallitus edellyttää asian jatkovalmistelun 
            osalta, että asian juridisesti olennaiset kysymykset selvitetään 
            ja päätös jatkotoimenpiteistä tehdään 
            kaupunginhallituksen ylimääräisessä kokouksessa 
            28.7.2008.   Päätös         
            Kaupunginjohtajan muutettu ehdotus hyväksyttiin.   Pirkko Selin ja Hilkka Illman ilmoittivat olevansa 
            esteellisiä ja poistuivat kokoushuoneesta asian käsittelyn 
            ja päätöksenteon ajaksi.    Varajäsen Raimo 
            Sopo saapui kokoukseen kello 12.20.   Marika Visakorpi poistui kokouksesta tämän 
            asian käsittelyn aikana ennen päätöksentekoa kello 
            12.50.   ---------    Kh 273                                
            (Asian valmistelija Annaliisa Lehtinen, puh. 624 266)   Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 
            27.6.2008   Hämeenlinnan hallinto-oikeus on kumonnut 
            Jyväskylän kaupunginvaltuuston päätöksen 
            15.1.2007 § 11, jossa päätöksessä valtuusto 
            päätti olla ryhtymättä perimään takaisin 
            Pekka Kettuselle maksettuja erorahoja.    Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut 
            ovat tiivistettynä seuraavat:    -          
            Kuntalaissa ei ole säännöksiä 
            vapautuksen myöntämisestä maksuista tai saatavista.
 
 -          
            Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että 
            kysymys ratkeaa kunnan toimialaa koskevien periaatteiden mukaisesti.
 
 -          
            Valtuuston harkintavaltaa ovat rajoittaneet hallinnon 
            yleiset periaatteet, joista on säädetty hallintolaissa.
 
 -          
            Sillä seikalla, että osapuolet ovat 
            noudattaneet sopimusta, ei ole oikeudellista merkitystä, koska 
            erokorvauksen maksaminen on kumottu lainvastaisena.
 
 -          
            Kaupunki ei ole oikeudenkäynnissä esittänyt 
            perusteita perinnästä luopumiselle, perinnän tuloksettomuudelle 
            taikka kohtuuttomille perintäkuluille.
 
 -          
            Kaupunki ei ole esittänyt perinnästä 
            luopumiselle kunnan toimialaan liittyviä seikkoja, joiden perusteella 
            kaupunki olisi voinut luopua erokorvauksen takaisinperinnästä.   Hallinto-oikeutta ennen korkein hallinto-oikeus 
            on päätöksessään 6.6.2006 nro 1457 katsonut, 
            että kaupunginhallitus on erorahakorvauksen päättäessään 
            käyttänyt sille kuuluvaa harkintavaltaa muuhun tarkoitukseen 
            kuin mihin se on ollut käytettävissä ja siten ylittänyt 
            toimivaltansa. Kettuselle maksettu korvaus on ollut vailla laillista 
            perustetta.    Kaupunginhallituksen viime kokouksen jälkeen 
            on asian juridisesti olennaiset kysymykset kaupunginhallituksen edellyttämällä 
            tavalla selvitetty.    Kaupunginlakimiehen lausunto Hämeenlinnan 
            hallinto-oikeuden päätöksen johdosta:    Katson, että 
            hallinto-oikeuden päätöksessä sekä siihen 
            liittyvässä prosessissa ainakin seuraavat seikat ovat Jyväskylän 
            kaupungin kannalta tai muutoin oikeudellisesti merkittäviä: 
             1. Hallinto-oikeuden prosessia 
            rasittaa muotovirhe   Hämeenlinnan 
            hallinto-oikeus on jättänyt kuulematta prosessin toista 
            asianosaista, Pekka Kettusta, jonka etua/oikeutta tai velvollisuutta 
            Jyväskylän kaupunginvaltuuston päätös 15.1.2007 
            on ehdottomasti koskenut. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden prosessi 
            ei ole täyttänyt oikeudenmukaiselta oikeudenkäynniltä 
            vaadittavia menettelytapoja.    Valtuuston päätös 
            on lähetetty asianmukaisesti Pekka Kettuselle tiedoksi. Kettunen 
            on ollut asianosainen, koska hän on ollut kaupungin sopijapuolena 
            mahdolliseen perintään liittyvässä oikeustoimessa. 
            Koska kaupunginvaltuuston päätös on ollut Kettuselle 
            myönteinen, ei hänellä ole ollut asiassa valitusintressiä. 
            Asianosaisasemansa johdosta olisi häntä kuitenkin joka tapauksessa 
            tullut kuulla tässä asiassa ennen hallinto-oikeuden päätöstä. 
             Muotovirheen toteaminen 
            Korkeimmassa hallinto-oikeudessa johtanee siihen, että asia palautetaan 
            Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen uudelleen asianmukaisesti käsiteltäväksi.   2. Kaupungilla ei ole Kettuselta velvoiteoikeudellista 
            saatavaa   Hallinto-oikeus 
            näyttäisi päätelleen, että korkeimman hallinto-oikeuden 
            päätös 6.6.2006 erorahapäätöksen kumoamisesta 
            merkitsisi automaattisesti sitä, että kaupungilla olisi 
            saatava Kettuselta.  Hallinto-oikeus on 
            lisäksi todennut, että kyseinen ”saatava ei ole vähäinen”. 
               Kysymystä 
            siitä, onko kaupungilla saatavaa Kettuselta, ei ole oikeudellisesti 
            ratkaistu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 
            – eikä sitä voida tässäkään hallinnollisessa 
            prosessissa ratkaista.    KHO:n 
            ratkaisu on osoittanut, että harkintavaltaa on käytetty 
            väärin sopimusta tehtäessä ja kaupunginhallitus 
            on ylittänyt toimivaltansa. Tämä on ollut kaupungin 
            sisäiseen päätöksentekoon ja sen asianmukaisuuteen 
            liittyvää arviointia. Toimivallan ylittämisen merkitystä 
            sopimuksen voimassaololle ja sitovuudelle ei sen sijaan 
            ole ratkaistu.    Kaupungin 
            ja Kettusen välisen saatavan olemassaolo on siviilioikeudellinen 
            kysymys, jota ei voi ratkaista hallinnollisessa prosessissa. Oikeus 
            erorahojen takaisin saamiseksi Kettuselta voisi syntyä, jos kaupunki 
            olisi kanteen nostettuaan saanut hyväkseen tuomion, jossa olisi 
            todettu erorahasopimuksen pätemättömyys ja siitä 
            seurannut sitomattomuus osapuolia kohtaan. Tämän lisäksi 
            olisi oltava joko samassa yhteydessä tai erillisellä oikeudenkäynnillä 
            todettu sopimukseen perustuvan suorituksen palautusvelvollisuus.    Ilman 
            em. velvoittavaa tuomiota saatavan periminen harvoin on mahdollista. 
            Se edellyttäisi asianosaisten yksimielisyyttä saatavan olemassaolosta. 
            Katson, että tässä sellaista ei ole.    3. Kaupungin mahdollisuuksia toimia voidaan arvioida 
            ainoastaan yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden ja oikeustoimilain 
            valossa   Kunnat yhteiskunnallisina 
            toimijoina voivat tehdä kahdenlaisia sopimuksia: yksityisoikeudellisia 
            ja julkisoikeudellisia. Muunlaisia sopimustyyppejä ei oikeusjärjestelmämme 
            tunne. Jälkimmäisessä sopimustyypissä käytetään 
            julkista valtaa sopijapartien ollessa keskenään tasavertaisia 
            (esim. kuntayhtymän perussopimus terveydenhuollon järjestämisestä). 
            Julkisoikeudellisista sopimuksista syntyvät erimielisyydet käsitellään 
            hallinto-oikeudessa.     Kun kunta tekee 
            yksityishenkilön kanssa sopimuksen, on kyseessä yksityisoikeudellinen 
            oikeussuhde. Yksityishenkilön ja kunnan välinen sopimus 
            ei milloinkaan ole kahden tasavertaisen sopijakumppanin julkisoikeudellinen 
            oikeussuhde. Julkisyhteisö ei ole erityisasemassa yksityisoikeudellisiin 
            oikeustoimiin perustetuissa oikeussuhteissa. Molempien sopijapuolten 
            asemaa, sopimuksen noudattamista ja pätevyyttä arvioidaan 
            oikeustoimilain ja yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden valossa, 
            viimekädessä siviilioikeudenkäynnissä käräjäoikeudessa, 
            jossa asianosaisina ovat sopijakumppanit.    4. Millä perusteella kaupungilla 
            voisi olla saatavaa Kettuselta?   Jotta 
            kaupungilla olisi oikeus erorahojen takaisinperintään, tulisi 
            asiassa olla lainvoimainen tuomio siitä, että sopimus 
            erorahasta olisi pätemätön. Tällä hetkellä 
            kaupungin ja Kettusen välillä on oikeudellisesti pätevä 
            ja sitova sopimus, jonka voimassaoloa saati pätevyyttä osapuolet 
            eivät ole kyseenalaistaneet.  Sopimukseen 
            perustuneen suorituksen takaisin vaatimiselle ei ole olemassa mitään 
            oikeudellista perustetta.    Myös 
            kuntia sitoo klassinen sopimusten sitovuuden periaate pacta 
            sunt servanda: kaupunki ei lähtökohtaisesti voi vedota 
            omassa sisäisessä päätöksenteossa tapahtuneisiin 
            virheisiin (kuten toimivallan ylittäminen) mikäli sopijakumppani 
            on ollut vilpittömässä mielessä.   Sopimusoikeudellisen 
            pätemättömyysopin mukaan 
            toimivallan ylitys ei aikaansaa sopimuksen pätemättömyyttä 
            suhteessa vastapuoleen. Kyse on toisen sopijapuolen ”sisäisestä 
            asiasta”. Ulospäin (sopijakumppaniin nähden) pätemättömyys 
            toimivallan ylitystilanteissa seuraa vasta, kun sopijapuolella 
            oli tieto tai hänellä olisi pitänyt olla tieto siitä, 
            että sopijakumppani oli ylittänyt toimivaltansa.    Kaupungin 
            ja Kettusen välisen sopimuksen sisällöstä 
            on KHO:n mukaan johtunut, että toimivalta on jälkikäteen 
            katsottu ylittyneen ja harkintavaltaa käytetyn väärin. 
            Kaupunginhallituksella on sinällään todettu olleen 
            kelpoisuus edustaa kaupunkia kyseisessä järjestelyssä. 
            Kelpoisuus on perustunut kuntalain 23 § 1 momenttiin sekä 
            Jyväskylän kaupungin johtosääntöön. 
               Millä 
            edellytyksillä Kettusen ja kaupungin sopimusta arvioitaessa voisi 
            päätyä siihen, että sopimuksen osapuolet tiesivät 
            tai heidän olisi pitänyt tietää 
            toimivallan ylittymisestä? KHO:n ratkaisu oli ennakkotapaus ja 
            ensimmäinen laatuaan. Kaupunginhallituksen toiminta on myös 
            jälkikäteen poliittisesti hyväksytty. Pitkäkään 
            kunnallishallinnollinen ja -poliittinen kokemus ei ylittäne ”pitäisi 
            tietää” -kynnystä tässä tilanteessa. 
               5. Hallinto-oikeudessa käytävällä 
            prosessilla ei ole asiassa käytännössä merkitystä   Kaupungin ja Kettusen 
            välistä sopimusta pidetään vallitsevan oikeusjärjestyksemme 
            periaatteiden ja säännösten mukaisesti pätevänä 
            ja osapuolia sitovana, mahdollisesta kaupunginhallituksen toimivallan 
            ylityksestä huolimatta.    Hallinto-oikeudellinen 
            prosessi asiassa on sikäli merkityksetön, että siinä 
            ei synny erorahan takaisinperintää mahdollistavaa ratkaisua 
            eikä ulosottokelpoista tuomiota. Kaupungin ja Kettusen välillä 
            on voimassa sopimusoikeudellisesti pätevä yksityisoikeudellinen 
            sopimus, joka sitoo kumpaakin sopijapuolta. Korkeimman hallinto-oikeuden 
            päätös 6.6.2006 ei ole ratkaissut sopimuksen sitovuutta 
            eikä pätevyyttä.    6. Kaupunginvaltuustolla on ollut 
            toimivalta harkita ja päättää perinnästä 
            luopumisesta   Jos 
            katsottaisiin, että kaupungilla olisikin selvä ja riidaton 
            saatava Kettuselta, olisi valtuustolla siitä huolimatta aina 
            mahdollisuus harkita, ryhtyykö se saatavan perintään. 
            Lainsäädännöstä valtuuston po. toimivaltaa 
            ei suoraan voida päätellä, mutta korkein hallinto-oikeus 
            on katsonut, että lähtökohtaisesti valtuustolla on 
            toimivalta päättää siitä, ettei saatavaa 
            peritä takaisin. (KHO 1992 
            A 48)   Valtuuston 
            harkintavaltaa rajoittavat kaikki yleiset sopimusoikeudelliset 
            sekä hallinto-oikeudelliset periaatteet. Hallinto-oikeuden esille 
            nostaman hallintolain 6 §:n tasapuolisen kohtelun lisäksi 
            sitoo hallinnollista päätöksentekoa myös samaisen 
            lainkohdan luottamuksensuojan periaate:   -          
            Viranomaisen toimien on suojattava 
            oikeusjärjestyksen perusteella odotettuja odotuksia.
 
 -          
            Yksityishenkilön tulee voida 
            luottaa siihen, että viranomaistoiminta ei ainakaan taannehtivasti 
            muutu siltä osin, kuin se vaikuttaa yksityiseen etuun tai oikeuteen 
            rajoittavasti tai muuten negatiivisesti. 
 
 -          
            Voimassaoleviin oikeussuhteisiin 
            ei yksipuolisesti voida taannehtivin toimenpitein puuttua.   Kettusen 
            ja kaupungin kesken on sopimusta pidetty tällä hetkellä 
            yli neljän vuoden ajan voimassaolevana ja pätevänä 
            sopimuksena. Ajan kuluminen korostaa voimakkaasti luottamuksensuojan 
            merkitystä, niin sopimusoikeudellisesti kuin hallinnollisesti. 
            Takaisinperintä yksiselitteisesti loukkaisi Kettusen oikeutta. 
            (KHO 1943-I I-769).   Myös 
            luottamuksensuojan periaatetta on sovellettava suhteessa kaikkiin 
            kuntalaisiin tasapuolisesti. Hallinto-oikeus on jättänyt 
            arvioimatta eri hallinto-oikeudellisten periaatteiden painoarvoa keskenään. 
            Niin ikään hallinto-oikeus on sivuuttanut päätöksentekoon 
            liittyvän sopimusoikeudellisen problematiikan täysin.    Yhä 
            edelleen on syytä muistaa, että kaupungilla ei ole olemassa 
            todettua, velvoiteoikeudellista saatavaa, jonka perimistä se 
            voisi harkita. Harkintaprosessi valtuustossa on sikäli ollut 
            ”ennenaikainen”. On selvää, että jos kaupungilla 
            olisi ollut velvoiteoikeudellinen tuomio Kettusta vastaan (eli lainvoimaisesti 
            todettuna erorahasopimuksen pätemättömyys) lienee kaupungin 
            velvollisuutena ollut ainakin yrittää periä sen mukainen 
            saatava Kettuselta, tarvittaessa oikeusteitse. Valtuustossa asiaa 
            käsiteltäessä harkintaa on rajoittanut se, että 
            mitään oikeudellista perustetta periä ei ole ollut 
            olemassa.    7. Sopimuksen noudattamisella on 
            huomattava juridinen merkitys   Pidän 
            kestämättömänä hallinto-oikeuden väitettä 
            siitä, että sillä seikalla, että osapuolet ovat 
            noudattaneet sopimusta, ei olisi oikeudellista merkitystä.    Sopimusoikeudellisesti 
            noudattamisella on huomattava relevanssi. Sopimuksen noudattamisella 
            voidaan aikaansaada jopa pätemättömän sopimuksen 
            pätevöityminen. Sopimuksen noudattaminen yhdessä ajan 
            kulumisen kanssa on omiaan korostamaan myös hallinnollisen luottamuksensuojan 
            periaatteen merkitystä.    Kaupunginhallitus 
            on päättänyt noudattaa Kettusen kanssa tehtyä 
            sopimusta odottamatta sen hyväksymiseen liittyvän päätöksen 
            lainvoimaiseksi tuloa. Varsinaisessa sopimustekstissä oli todettu, 
            että sopimuksen voimaantulo (=sitovuus) edellyttää 
            sen hyväksymistä koskevan kaupunginhallituksen päätöksen 
            lainvoimaisuutta. Kummankin osapuolen tosiasiallinen käyttäytyminen 
            ja sopimuksen molemminpuolinen noudattaminen on poistanut kyseisen 
            lainvoimaisuusklausuulin merkityksen. Kettunen on irtisanoutunut kaupunginjohtajan 
            tehtävästä pysyvästi ja kaupunki on maksanut irtisanoutumisen 
            edellytyksenä olleen rahallisen korvauksen. Osapuolet sitoutuivat 
            sopimukseen toimittuaan sen edellyttämällä tavalla. 
            Tämä asiaintila on sopimuksen päättämisen 
            jälkeen vallinnut useiden vuosien ajan.    Erorahasopimus 
            on sopijapuolten käyttäytymisen johdosta tullut osapuolia 
            välittömästi sitovaksi. Osapuolten käyttäytyminen 
            on toisin sanoen syrjäyttänyt sopimustekstin sisällön. 
            Jos katsottaisiin, että näin ei voisi tapahtua, olisivat 
            viimeistään ajan kuluminen ja osapuolten molemminpuolinen 
            passiivisuus poistaneet oikeuden vedota pätemättömyyteen 
            lainvoimaisuuden puuttumisesta johtuen. Osapuolet ovat tähän 
            asti luottaneet sopimuksen molemminpuoliseen sitovuuteen. Sopimuksen 
            voimassaoloon ja sitovuuteen ei ole täytäntöönpanon 
            ja sopimuksen noudattamisen aikana tehty mitään varaumia. 
            (KKO 6.9.2007 nro 1857).   Takaisinperintään 
            ryhtyminen merkitsee sopimusrikkomusta kaupungin taholta ja loukkaa 
            samalla Kettusen kuntalain mukaista oikeutta pysyä kunnanjohtajan 
            virassa tilanteessa, jossa erorahan maksaminen oli irtisanoutumisen 
            edellytys. Korkein hallinto-oikeushan on todennut, että 
            Kettusen irtisanomiselle ei ole ollut kuntalain 25 §:n mukaista 
            perustetta.   Kettunen 
            on edellyttänyt erorahan maksamista irtisanoutumisensa ehdoksi. 
            Mahdollinen erorahan takaisinvaatiminen saattaisi oikeuttaa hänet 
            riitauttamaan itse irtisanoutumisenkin. Huonoimmassa tapauksessa kaupunki 
            maksaisi Kettuselle korvausta sopimuksenmukaista määrää 
            huomattavasti enemmän.    8. Korvauksen takaisinperintä 
            jäisi ilmeisen tuloksettomaksi   Mikäli 
            kaupunki ryhtyisi perimään takaisin sopimuksen johdosta 
            maksamaansa suoritusta siviilikanteella (mikä käytännössä 
            olisi perinnän ainoa mahdollinen toteuttamistapa), syntyisi Kettuselle 
            välittömästi oikeus esittää vaatimuksia kaupunkia 
            vastaan vahingonkorvauksen muodossa, mahdollisesti myös muunkinlaisia 
            vaatimuksia. Perintään ryhtyminen tarkoittaisi sopimusoikeudellisesti 
            sopijakumppanin yksipuolista vetäytymistä sopimuksesta. 
            Kyseessä olisi sopimusrikkomus, joka synnyttää korvausvelvollisuuden 
            sopijakumppanille.    Vastoin 
            hallinto-oikeuden päätöksessään toteamaa 
            katson, että kaupunki on esittänyt hallinto-oikeudelle näyttöä 
            perinnän mahdottomuudesta. Hallinto-oikeus ei ole kuulematta 
            Kettusta voinut tehdä asianmukaisia johtopäätöksiä 
            kaupunginvaltuuston harkinnan oikeellisuudesta eikä siihen liittyvästä 
            kaupungin edun arvioimisesta.   Sopimuksenmukaisen 
            suorituksen vaatiminen takaisin tulisi olemaan kaupungin kannalta 
            tulokseton, koska siitä aiheutuisi kaupungille toisen 
            tyyppinen maksuvelvollisuus, vahingonkorvausvelvollisuus. Kettuselle 
            sopimusrikkomuksesta aiheutuneen vahingon määrä on 
            juridisesti erittäin kompleksinen kysymys. Sopimusoikeudellisesti 
            kyse on joka tapauksessa positiivisen sopimusedun korvaamisesta: Kettunen 
            tulee saattaa asemaan, jossa hän olisi, jos sopimus olisi toteutunut. 
               9. Perinnästä luopumiselle 
            on esitetty ”kunnan toimialaan liittyviä seikkoja”   Kunnan 
            toimiala käsittää julkisoikeudellisen toimialan lisäksi 
            myös yksityisoikeudellisen puolen. Kunta ei voi toimia pelkästään 
            julkisoikeudellisten oikeustoimien varassa. Kunnat tekevät myös 
            monia yksityisoikeudellisia oikeustoimia kuten työsopimuksia, 
            kiinteistökauppoja, urakkasopimuksia ja hankintasopimuksia.   Kunnan 
            yksityisoikeudellinen toimiala on lain nimenomaisen sääntelyn 
            ulkopuolella sikäli, että laki ei tällaisen tehtäväpiirin 
            sisältymistä kunnan toimialassa laisinkaan tunne. Asia on 
            ikään kuin itsestään selvä. (Heuru, Kuntalaki 
            käytännössä 2001, s.58).   Kunnan 
            yksityisoikeudellisen toimialan näkökulmasta on arvioitava 
            myös mahdollinen takaisinperintäprosessi. Kaupungin perustellun 
            käsityksen mukaan sillä ei ole oikeudellisia edellytyksiä 
            velvoite-oikeudellisen kanteen nostamiselle Kettusta vastan. Tämä 
            on kunnan yksityiseen toimialaan liittyvä peruste perinnästä 
            (kanteen nostamisesta) luopumiselle. Yksityisellä toimialalla 
            tarkoitan kuntaa oikeustoimia tekevänä oikeushenkilönä 
            yhteiskunnassa. Jo alkujaan tuloksettomaksi osoittautuvan prosessin 
            aloittaminen ei ole järkevää eikä kaupungin edun 
            mukaista.    Siviilioikeudellisen 
            riitaprosessin aloittaminen sopimusoikeudellisesti yksiselitteisessä 
            tilanteessa ei olisi kunnan toiminnan yleiselle luotettavuudelle ja 
            uskottavuudelle eduksi.    Merkitystä 
            kaupungin kannalta on myös sillä seikalla, että viimekädessähän 
            kaupungin epätodennäköinenkin saaminen riippuu Kettusen 
            maksukyvystä prosessin päätyttyä.    10. Perintäkulujen kohtuuttomuudesta 
            on esitetty näyttöä   Hallinto-oikeus 
            on katsonut, että kaupunki ei ole esittänyt näyttöä 
            perintäkulujen kohtuuttomuudesta. ”Perintäkulut” 
            tarkoittavat tässä odotettujen, kaupunkia vastaan nostettavien 
            oikeusprosessien ”hintaa” kaupungille.    Erorahojen 
            vaatiminen takaisin voisi tapahtua ainoastaan siviilioikeudellisella 
            velkomuskanteella käräjäoikeudessa sen jälkeen 
            kun sopimuksen pätemättömyys olisi lainvoimaisesti 
            todettu. Kaupungin aloittamasta sopimuksen pätemättömyyttä 
            tavoittelevasta prosessista suurella todennäköisyydellä 
            seuraisi uusia vaatimuksia kaupunkia kohtaan, koska kanne merkitsisi 
            sopimusrikkomusta, yksipuolista vetäytymistä sopimuksesta 
            ja samalla Kettusen edun loukkaamista.    Kulut 
            mahdollisesti useammassa oikeusasteessa nousevat notorisestikin kymmeniin 
            tuhansiin euroihin. Perintäkuluja on pidettävä ainakin 
            erittäin suurina.    11. Vaihtoehto: Päätöksestä 
            ei valiteta   Jos 
            kaupunginhallitus päätyy siihen, että asiasta ei valiteta, 
            eikä kukaan muukaan päädy valittamaan, silloin hallinto-oikeuden 
            päätös jäisi lainvoimaiseksi. Lainvoimaiseksi 
            tultuaan hallinto-oikeuden päätös kumoaa valtuuston 
            15.1.2007 tekemän päätöksen jättää 
            eroraha perimättä. Kumoaminen tarkoittaa sitä, että 
            valtuuston tekemää ratkaisua ei sen jälkeen ole olemassa 
            eikä sillä ole tarkoitettuja oikeusvaikutuksia. Katson, 
            että silloin kaupungille syntyy velvollisuus käsitellä 
            asia uudelleen. Tähän hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa, 
            mutta oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että asian palauttaminen 
            on usein seurauksena kunnallisvalituksesta.    Lainvoimainen 
            hallinto-oikeuden kannanotto oikeuskirjallisuutemme mukaan sitoo uutta 
            päätöksentekoprosessia, ellei asiaan liittyvä 
            uusi olennainen selvitys edellytä siitä poikkeamista.  
            Asiaa uudelleen käsiteltäessä tulisi nähdäkseni 
            päätyä aikaisemmasta päätöksestä 
            poikkeavaan lopputulokseen.    12. Kenellä muulla on asiassa 
            valitusoikeus?   Jutun 
            vireille laittaneilla valittajilla ei liene jatkovalitusoikeutta, 
            koska heillä ei ole valitusintressiä – hallinto-oikeuden 
            päätös oli heille myönteinen.    Pekka 
            Kettusella asianosaisena lienee oikeus hakea päätökseen 
            muutosta, koska häntä ei ole asiassa lainkaan kuultu. Vetoaminen 
            muotovirheeseen riittänee siltä osin, eikä valituksen 
            tueksi tarvita muita perusteluja.    Hallinto-oikeus 
            ei tiedustellessani asiaa ollut lähettänyt päätöstä 
            Kettuselle tiedoksi. Valitusaika ei hänen kohdallaan liene siinä 
            tapauksessa alkanut kulua.    Lopuksi Korkeinta 
            hallinto-oikeutta tulisi vaatia korjaamaan virheellinen hallinto-oikeuden 
            päätös, joka voimaan jäädessään 
            saattaa tarpeettomasti jatkaa Pekka Kettusen erorahasta syntyneiden 
            oikeudenkäyntien sarjaa.    Katson, 
            että Jyväskylän kaupungin käytettävissä 
            olevat toimintavaihtoehdot Pekka Kettusen eroraha-asiassa ovat joko 
            yrittää perääntyä sopimuksesta vaatimalla 
            siviilikanteella sopimuksen julistamista pätemättömäksi, 
            sekä rahojen palauttamista takaisin, tai noudattaa voimassaolevaa 
            sopimusta.  Ensimmäinen vaihtoehto ei ole käsitykseni mukaan todellinen 
            vaihtoehto. Se aloittaisi sopijapartien välisen pitkän, 
            vaikean ja kalliin siviiliprosessin, minkä prosessin lopputulos 
            ei tule olemaan kaupungin etujen mukainen. Kaupungilla ei ole realistisia 
            mahdollisuuksia menestyä oikeudenkäynnissä sopimuksen 
            pätemättömyyden toteamiseksi.
   Toinen 
            vaihtoehto, sopimuksen kunnioittaminen, lopettanee oikeudenkäynnit. 
            Siitä ei aiheudu kaupungille lisäkustannuksia. 
 
 Pitkälläkään 
            hallinnollisella prosessilla ei saada lopullista vastausta yksityisoikeudellisen 
            sopimuksen pätevyyskysymykseen, jonka arvioimiseen hallinto-oikeuksilla 
            ei ole toimivaltaa.    Päätösliite: 
            (jakelu jäsenet) -          
            valituskirjelmä   Kaupunginjohtaja Anderssonin ehdotus   1.      
            Kaupunginhallitus päättää 
            valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 
            27.6.2008 antamasta päätöksestä. 
 
 2.      
            Kaupunginhallitus hyväksyy korkeimmalle 
            hallinto-oikeudelle tehdyn valituskirjelmän sisällön 
            liitteen mukaisena.   Päätös         
 
 http://www3.jkl.fi/paatos/kh/2008/28071200.1/frmtxt273.htm 
             |